Moro! Nimeni on Oona Panula ja pelaan BC Nokian naisten joukkueessa numerolla 20, ikä ja numero siis kohtaavat. Aloitin koripallon pelaamisen virallisesti vasta tämän vuosituhannen puolella, syksyllä 2000. Olin silloin c-junnu ikäinen (13) ja täynnä halua oppia jotain uutta, viulunsoitto ja sukellus jäivät nopeasti toissijaisiksi harrastuksiksi, kun sain oman pallon ja kunnon pelikengät.

Kun alussa mainitsin pelinumeroni ja ikäni täsmäävän, on pakko nostaa esille eräs mielenkiintoinen seikka, joka on tehnyt koripallourstani erityisen haasteellisen.

Koripallon parissa vietettyjä kausia on tähän mennessä kertynyt yhteensä seitsemän ja puoli, joista yhtäkään peräkkäistä en ole ollut samassa joukkueessa ja valmentajakin on vaihtunut melko tiuhaan, vaikka seurasiirtoni, viime elokuussa 2007, Tampereen Pyrinnöstä Nokialle oli koripallourani ensimmäinen.

Vaikka edellinen kausi ei mennytkään aivan putkeen ja ylioppilaskirjoituksiinkin piti keskittyä, niin helpottava osatekijä tämän kauden aloittamiseen oli kuitenkin se, että Ilpo "Ipe" Rantanen oli jo entuudestaan tuttu valmentaja penkin päässä. Siinä on valmentaja joka on aina uskonut pelaajiensa onnistumiseen ja ansaittuun peliaikaan kovalla työllä.

Tällä hetkellä roolini joukkueessa on vielä hyvin näkymätön teidän silmin, jotka saavutte pelejämme katsomaan ja kannustamaan.

Koripallossa pelaaminen ja pelien voittaminen on kuitenkin vain pieni osa siitä suuresta haasteesta ja työstä, joita minun koripalloilijan arkeeni kuuluu. Vain kaksi viimeistä minuuttia omaa peliaikaa menneen lauantain voitokkaassa kotiottelussa PuHu:a vastaan, muuttuivat kuitenkin sunnuntain Äänekosken vieraspelimatkalla, yllättäen kahdeksaksi minuutiksi.

Vaikka emme Huimaa tälläkään kertaa pystyneet vieraissa kaatamaan oli se itselleni tietynlainen voitto, siitä ei pääse minnekkään, se, että kova työ palkitaan, on tällä kaudella pitänyt paikkansa.

Nyt on kuitenkin aika unohtaa pitkä viikonloppumme taakse ja kohdistaa katseet torstain FoA (Forssan Alku) peliin. Forssan omia junioreita kuhiseva FoA on kaatunut tällä kaudella jo kerran kotona lukemin 85-47 ja kerran vieraissa lukemin 67-85, meneekö torstaina maaginen joukkueemme molemmilla kerroilla saavuttama 85 pistettä rikki?

Saammeko takamies Megan Griffithin syötöt kuriin? Ja pystyykö joukkueemme pitämään kovaa pelivirettä yllä, koko ottelun ajan? Ainakin näihin kysymyksiin saamme vastaukset torstaina kun FoA saapuu kotiluolaamme Nokian palloiluhallille.

Basketball is't just a game, it's a lifestyle.